Kevätjuhlat edessä

Ollaan taas päästy siihen aikaan vuodesta, kun kevätjuhlat kolkuttelevat jo ovella. Tämä näkyy paitsi siinä, että lapset alkavat olemaan jo lopen kyllästyneitä koulu-urakkaan tältä erää, mutta myös siinä, että vanhemmat ja erityisesti äidit aktivoituvat etsimään kuumeisesti muistamistamisia opettajille ja hoitajille.

Koko muistamis ajatus tuntuu jakavan porukkaa kahtia. On heitä, jotka automaattisesti ajattelevat sen olevan täysin luonnollinen asia ja he yleensä tekevätkin sen eteen jotain. Joko askartelua yhdessä lapsen kanssa tai sitten laitetaan rahaa likoamaan asian hyväksi enemmän tai vähemmän. Ja sitten on heitä, jotka eivät kertakaikkisesti voi ymmärtää koko perinnettä ja yleensä antavatkin opettajille ym vain sanallisen kiitoksen. Mikä sekin on todella ok ja hyväksyttävä tapa.

Itse kuulun näistä kahdesta tuohon ensimmäiseen porukkaan. eli on ollut täysin luonnollista joka vuosi muistaa niin päiväkodin väkeä, kuin myöhemmin koulun opettajia. Lasten siirtyessä yläkouluun, ollaan jo keskusteltu enemmän yhdessä lasten kanssa ja muistaakseni luovuttu muistamisista. Lukuun ottamatta viimeistä, ysi luokan kevätjuhlaa.

Moni ihmettelee sitä rahan tuhlaamisen määrää tässä muistamis asiassa. Ja niin kyllä ihmettelen minäkin. Miksi ihmeessä kantaa open pöytä täyteen kynttilää, kippoa ja kuppoa, kun ei se ope niitä pahimmassa tapauksessa käytä koskaan? Kukat on ok, mutta kaikki eivät niistäkään tykkää tai voi edes viedä kotiinsa, mikäli on kovasti allergisia perheessa. Vielä jos lapsia on perheessä monia, moninkertaistuu tuo muistamisien määrä pahimmassa tapauksessa ties kuinka isoksi. Päiväkodissakin kun on yleensä ainakin se 3-4 henkilöä muistettavana.

Meillä ollaan yleensä muistettu järjellisillä lahjoilla. Lapsen askarteleman kortin lisäksi (joita varmasti kaikilla opettajilla on myös aivan liikaa…) ollaan annettu joka päiväisessä elämässä tarpeellisia juttuja. Siellä on ollut kestoliinoja ja patalappuja, sekä leipomisia ja muuta ns. kuluvaa tuotetta. Eli että muistetaan, mutta ei hukuteta niitä opettajia kukkamereen tai sellofaani-lahjanaru vuoren taakse.

Tämä asia nousi nyt erityisesti mieleeni, sillä parillakin Facebook palstalla on ahkerasti nyt etsitty niitä muistamisten tekijöitä (eli meitä käsityöläisiä) ja/tai myyjiä. Itse toki pyrin olemaan siellä muistuttamassa Jemman omista, mukavan edullisista ja hyödyllisistä tuotteista, mutta myös kertomassa siitä kuinka helppo niitä on itsekin valmistaa.

Tehkää yhdessä lasten kanssa jotain kivaa.

Tai antakaa vain lämmin kiitos suoraan sydämestä! Se on joskus kultaakin kalliimpaa.

cardboard present box with postcard on table
Photo by Monstera on Pexels.com

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: